Luurankolihasten heikkenemistä ja surkastumista aiheuttavia sairauksia sanotaan lihastaudeiksi eli myopatioiksi. Ne ovat harvinaisia neurologisia sairauksia, joille on ominaista tahdonalaisen lihaksiston etenevä surkastuminen ja heikkeneminen.

Sairauden edetessä liikkuminen vaikeutuu, apuvälineiden ja ulkopuolisen avun tarve kasvaa. Lihastaudit etenevät yleensä hitaasti eivätkä välttämättä suuremmin vaikuta elinikään. On myös nopeasti eteneviä lihassairauksia, jotka lyhentävät elinikää joskus huomattavastikin (esim. ALS, SMA I-II tai Duchennen lihasdystrofia). Useimmat lihastaudit ovat perinnöllisiä.

Lihasperäisissä lihastaudeissa sairauden syy on itse lihassolussa ja sen toiminnassa. Syy voi olla myös liike- tai ääreishermosolujen tai hermolihasliitoksen toimintahäiriössä. Kysymyksessä on tällöin hermoston ja lihasten toiminta- tai yhteistyöhäiriö. Näitä erilaisia hermo-lihasperäisiä eli neuromuskulaarisairauksia esiintyy tavallisimmin lapsilla, nuorilla ja työikäisillä aikuisilla. Neuromuskulaaritaudit eivät yleensä vaikuta älyllisiin tai henkisiin suorituksiin.

Lihastauti voi ilmetä jo vastasyntyneellä tai vasta myöhemmin lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. Samakin diagnoosi voi olla vaikeusasteeltaan aivan erilainen jopa saman perheen jäsenillä vaihdellen lievästä toiminnanhäiriöstä vaikeavammaisuuteen.

Useimpia lihassairauksia ei voida parantaa eikä niihin ole lääkinnällistä hoitoa. Toimivaksi hoitomuodoksi jääkin usein kokonaiskuntoutus. Sillä tarkoitetaan fyysisen kuntoutuksen, fysioterapian lisäksi kaikkia niitä toimintoja ja terapioita, joilla pyritään tukemaan sairastunutta ja hänen perhettään. Kuntoutuksen tarkoitus on sairauden aiheuttamien vaurioiden sekä toiminnan vajavuuden  ennaltaehkäiseminen ja omatoimisen selviytymisen tukeminen omassa elinympäristössä.